Narsissi, kuinka kaunis kukka se onkaan. Wikipedia kuvaa sitä näin: Narsissit ovat narsissikasvien heimon (Amaryllidaceae) suku. Ne ovat monivuotisia sipuli kasveja. Kukan nimi on outo sillä senhän voi vaikka erehdyttää sanaan narsisti. Mitäs me siitä saamme wikipediasta. On persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö.  Narsistisen persoonallisuus häiriön ilmeneminen:

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisesti kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Myöhemmällä iällä ilmeneviä muutoksia, jotka aiheutuvat psykiatrisen tai somaattisen sairauden tai pitkittyneen stressin seurauksena kutsutaan persoonallisuuden muutoksiksi. Persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen raja on häilyvä ja useimmilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä käytöstä ja tapoja kokea etenkin stressitilanteissa.

Olinko minä oikeasti niin sokea, että en nähnyt asiaa vuosien aikana. No olinpa tietenkin. Ja pitääkö minun siitä nyt itseäni ruoskia. Ei. Mutta suosittelen niitä jotka eivät vielä tiedä mitä se on, niin tutkimaan mikä oikeastaan on narsisti.

Kumpi on pahempi? Katsoa peiliin ja ihmetellä minuako on kusetettu ne vuodet? Vai se että huomaa olleensa vuosia sairaan ihmisen kanssa? Tänä päivänä en pysty luottamaan edes sanaan: Päivää. Joudun katsomaan ulos onko todella yö vai päivä? Kuinka helppoa olisi jättää tuo ihminen menneisyyteen. Mutta onhan hän lapseni isä. Siitä tuskin kannattaa häntä ruoskia. Tai antaa asiasta lapseni kärsiä. Niin kuin minulta vietiin kummeuteni tämän eron myötä. Mutta enhän minä itseäni tuputa. Kyllä hekin vielä heräävät. Kun tämä ihminen vie heiltä luottamuksen. Sekin päivä tulee vielä.

Nyt kun olen saanut kaikkeen järkeen käyvän selityksen, niin olen vihdoin valmis elämään ja katsomaan elämää uusin silmin. Sinisilmäisyyttäni joudun vähentämään, mutta kestän sen. Ehkä kyseenalaistan enemmän, mutta kestän senkin. Ja kaikki tämä on taakse jäännyttä. Ja saan taas elää ja antaa itselleni takaisin sen mikä minulle kuuluu. Paljon vei voimia päästä tähän tilaan. Mutta lupaan sen itselleni ja lapsilleni. Jokainen ponnistelu oli sen arvoinen. Ja minä olen taas vahvempi ihmisenä, äitinä, naisena. Ja osaan taas arvostaa joka hetkeä. Ja katson pihallani noita kauniita Narsisseja :D