Voiko siis ns. seksisuhteessa kysyä/ vastata. Ilman että se tuo suhteeseen jonkinlaisen muurin. Rupeaako toinen varomaan tekojaan? Vai sanooko se toinen osapuoli Heippa!?

 

Itse en henkilökohtaisesti missään nimessä nauti seksistä ventovieraan yhden yön “hoidon” kanssa. Ja mietinkin todellisuudessa kuka siitä saa mitään irti? Onko se punkassa sählääminen ja toisen pyörittäminen erinlaisiin agrobaattísiin asentoihin oikeasti miellyttävää? Taas toisaalta siinä voi itsekin yllättyä minkälaisiin asentoihin sitä voi taipua?  Tai sitten siinä voi pahimmassa tapauksessa tulla vielä sairaalaan päivystykseen reissu? Aamut voivat olla mitä kaaosmaattisempia. Ystäväni ns. ”hoito” riipaisi turkoosin kimonon aamulla päälleen ja kun päivä valkeni niin huusholli näytti enemmän naisen asunnolta kuin miehen?! Joten kun hän katselee kauhusta kankeana onko tuo oikeasti MIES vai nainen ja etsit silmilläsi nopeasti varauloskäyntiä. Tai huomaat kuinka kamala otus ( minkä luulit viime yönä olevan ns. mies) makaa vieressäsi ja samassa se herää kohtuullisella aamu stondiksella ja sinä mietit mihin vetoaisit että sinun ei tarvitsisi taas alkamaan jumppaamaan sitä saatanan höyläämistä. Näistäkin tilanteista on monta eri tapaa päästä ulos. Edesmennyt ystäväni sanoi naiskumppaneilleen aina säälimättä: No niin laiva on satamassa ja kaikki huorat pihalle. Se on kaiketi kuulemistani se karkein versio. Eli jos tällainen osuu kohdalle niin ei missään nimessä riitä että sinua vituttaa ja on kaamea morkkis. Ei. Vaan lisäksi kaiken kaupan päälle nolaat itsesi kun koluat takaisin omaan pikku kotiisi. Ensiksi ne sinun “hoidon”naapurit kyttää sitä sun takaraivossasi olevaa naimatakkua jota olet yrittänyt vähän siistiä ja sitten ne ed. illan bilevaatteet ja eilis illan meikit kruunaavat kokonaisuuden. Pirun käytännölliset sunnuntaina kello 12sta kun naapuri perheesi ovat lähteneet ulkoilemaan. Lapsien vanhemmat katsovat säälivästi sinua varpaista ihan viimeiseen hius suortuvaa myöden. Ja sen jälkeen hymyilevät omalle aviopuolisolleen.(katseesta sen huomaa: ”Ihanaa kun meidän elämä ei ole Noin säälittävää!”) Tietäisipä vaan mitä siellä seinien sisällä tapahtuu. Onko se oikeasti Omakotitalo, kolme lasta, koira ja farmari Volvo elämän ja onnen täyttymys? Vai onko elämä tehty kuulumaan tähän muottiin ja siinä sitä sitten on onnea vaikka muille jakaa.  Vaikkakin totuus voi olla tarua ihmeellisempää: Nukkuuko heistä toinen osapuoli kenties sohvalla, kun ei voi edes sietää toisen kosketusta. Mutta pääasia kuitenkin on että ulos näyttää hyvältä. 

 

Palatakseni asiaan. Siinä avioliitossa he voivat kuitenkin sanoa toisilleen mitä ajattelevat. Mutta entäs muissa suhteissa? Niitäkin kun on niin erilaisia. On suhteita joissa joutuu oikeasti koko ajan miettimään: Miltä minä näytän? Mitä minun kuuluu sanoa? Vai saanko sanoa mitään? Saanko ennen kaikkea tuntea mitään? Tarkastelin taas asioita ystävältäni Googlelta. ( Miten olenkaan pärjännyt nuo nuoruus vuoteni ilman häntä?) Eräässä keskustelupalstalla oli kirjoitus mieheltä seksisuhteesta. Kuinka kivaa on, että se suhteen toinen osapuoli on aina se sama ja kuinka hyvää se seksi on juuri hänen kanssaan. Mutta sitten on se kaaosmaattinen pelko: Mitä jos sillä naisella tulee tunteita?? Häh? Siis kaikki on ok, seksi pelaa, mukavaa olla lähekkäin jne. Mutta mitä jos ne Tunteet? Siis tuo mies ei siis tunne mitään tuota naista kohtaan. Ei. Se on varmaankin vain sen yksilön sukupuolielin, joka aina haluaa vain ja ainoastaan sinne samaan hellyyden tunneliin. Miehellä kun on tainut ollut lapsena liian vähän leluja ja äidin rakkautta. Eli eihän se mies voi tuntea mitään? Koska hänelle ei tunteita ole annettu ja hän ei niitä voi vastaanottaa. Koska ei tiedä niistä mitään. Onko oikeasti seksisuhdetta ilman mitään sen suurempia tunteita?

 

 

 Ainankin minun elämäni seksisuhteet käsittelevät joitakin tunteita sitä miestä kohtaan koska en voisi silloin nauttia seksistä täydellisesti. Vai onko se seksi palkkä urheilusuoritus. Onnistuisikohan se silloin ilman tuntemuksia?  Mutta voiko siis niistä tunteista puhua. Itse päädyin tilanteeseen, että ei varmastikkaan kannata. Tiedä millainen hurrigaani siitäkin nousisi. Kyllä tässä mun elämässä on sitä menoa ja meininkiä kaiketi ilman sen enempää hämmentämättä. Saatika, jos puhuisi niin kuinka puhua oikein? Että et vahingossakaan tulisi väärin ymmärretyksi? Ja taas sammakko lauma pakenee suustasi. Haavin hankinta olisi siis siinä vaiheessa pakollinen. Jotta saan edes osan kiinni. Mutta jos kuitenkin olet juuri avaamassa suutasi mitä sinä oikeasti tunnet / haluat, niin toinen voi aina keskeyttää sen. Miksi? Siis varmastikin vain syystä, että hän ei oikeasti halua kuulla mitä sinulla on sanottavana. Ihmisenä luulen että sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi? Voi olla myös että olen väärässä. Mietin monestikin päivässä asioita joita haluaisin tietää vaan karambaa: sitten kun sinulle annetaan se hetki jolloin saat kysyä mitä ikinä oletkaan halunut tietää. Mitäs sitten tapahtuu? Pääkoppa ammottaa tyhjyyttä. Yhtävilkasta kuin kauppakeskuksessa jouluaattona kello 18sta. Nyt kun olen käsitellyt näitä erilaisia suhdemuotoja niin onko seksisuhteen ja parisuhteen välissä muuta kuin vapaasuhde? Vai voiko toisen kanssa olla suhteessa ilman että kaikki pitää olla niin ihanan yhteistä? Jaetaan kaikki ja mennään joka paikkaan yhdessä. Samaan aikaan nukkumaan, sama ystävä piiri jne. Vai menikö tämä jo avioliiton puolelle. Missä nämä helvetin rajat kulkee? Ei kiesus tää voi olla näin saatanan vaikeaa?

 

Facebookin puolella voikin sen sanoa ytimekkäästi. Parisuhdetilanne: avoimessasuhteessa tai It´s complicated jälkimmäistä olen itse käyttänyt jo viimeisen vuoden josta siirryin asumuseroon ja siitä sinkkuuteen. Joka nousikin kovaksi keskustelun aiheeksi.Sinkkuus on siis ainoa joka puhuttaa ihmisiä. Ja siitä kaikki voivat puhua. Muu onkin sitten hankalempaa. Koittaa nyt elää tämänkin asian kanssa